Iso osa Singaporen kulttuuria ja täällä oloa, selitys vaihdossa kertyneille kiloille sekä sille, etten ole enkä tule laittamaan ruokaa koko puolen vuoden aikana ovat foodcourtit, hawker centerit.

Mistä on kysymys?

Aasialaista pikaruokaa; kiinalaista, intialaista, japanilaista, korealaista, vietnamilaista, länsimaista, thaimaalaista, nuudeleita, kasvisruokaa, muslimiruokaa, ihan mitä vaan. Isossa tilassa on kymmeniä "ruokakojuja" ja keskellä pyötiä, joista hawkerit yhdessä pitävät huolta. Jokainen koju on Singaporelaiseen tapaan luokiteltu muun muassa laadun ja hygienian perusteella A:sta C:hen. A on paras ja C:tä en ole ikinä edes nähnyt. Ruuan kanssa saa kaveriksi tuoreista itse valitsemistaan hedelmistä puristetun mehun. Annos maksaa muutaman euron. Ruoka on tai-vaal-lis-ta. Näitä paikkoja löytyy joka puolelta, meidän asuntolassa on kaksi, kampuksella lukuisia, jokaisella metroasemalla ja ostoskeskuksella vähintään yksi, kadunvarsilla... 

Canteen in engineering faculty.

Art faculty Deck.

Perus koulusafkaa japanilaisesta.

Kavereiden kanssa ei tarvitse miettiä mihin halutaan syömään, kun jokainen voi hakea pöytään mitä itse haluaa.

Ostoskeskuksista löytyy hienommat ja hieman kalliimmat vaihtoehdot.

Korealainen annos.

Yksi suosikkiannoksistani: kerätään itse lautaselle tuoreet kasvikset ja muut...

...ja tadaa, niistä on pyöräytetty nuudelikeitto muutamassa sekunnissa, bon apetit.

Wanton noodles on myös yksi suosikkiruokani.

Keskellä kaikkien yhteisesti huolta pitämät pöydät.

Terveysruokaa.

 

Jos jotain tulen Suomessa kaipaamaan, niin foodcourteja.

 

Lauantaina kävin Singaporen kasinolla Marina Bayssa. Valtava paikka. Paikallisilta peritään sadan dollarin pääsymaksu, muille sisäänpääsy on maksuton. Tämä on hallituksen tapa suojella köyhempiä singaporelaisia tuhlaamasta vähäisiä rahojaan uhkapeleihin.

Sunnuntaina teimme kivan retken Pulau Ubiniin, saareen Singaporen ja Malesian välissä. Tämä on ainoa maaseutukohde Singaporen rajojen sisäpuolella. Vuokrasimme päiväksi polkupyörät ja ajelimme ympäri saarta. Yksi kavereista tiesi salaisen uimapaikan ja niinpä piilotimme pyörät peltoon ja kiipesimme aidan yli, jännittävää. Vanha kaivos oli täytetty sadevedellä ja tekojärvi oli 20-30 metriä syvä. Päivä oli mahtava ja aurinkoinen ja kotiinpalatessa oli väsynyt, hikinen, onnellinen ja palanut olo.

Salainen uimapaikka.

Näköalatornissa.

 

Tällä viikolla on lukukauden viimeiset luennot, kiinan loppukoe ja viimeiset vaihtaribileet ja ladies night. Osalle kavereista sanotaan jo heipat. Lauantaina on sitten lento Yangoniin, viimeinen loma ennen lopputenttejä.

Burman tilannetta on tullut seurailtua. Suomen sanomalehtien nettisivuilta on ollut vaikeaa löytää asiallisia uutisia ja välillä on surettanut Suomen median taso oikeiden uutisten hukuttua Ruotsin kuninkaan syrjähyppyjen ja siihen miten lumi taas yllätti Suomen jalkoihin.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Sotilasjuntan+tukema+puolue+voittamassa+Myanmarin+vaalit/1135261508245

http://www.bbc.co.uk/news/world-asia-pacific-11715956

http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/11/tuhansia_paennut_myanmarista_2125243.html

 

Kirjoitin tämän jutun jo eilen, mutta juuri ennen kuin kerkesin lähettää sen, sivustolla ei näkynyt enää kuvat, painoin vahingossa jotain ja kaikki katosi, parin tunnin kuvien lataaminen ja kirjoittelu meni hukkaan, kello oli kolme yöllä ja luettelin kaikki maailman kirosanat. Paremmalla onnella tänään, olkaa hyvä.

 

Terveisin,

Roosa