Lähdimme bussilla kohti Kuala Lumpuria kello viisi aamulla, että varmasti ehtisimme koneeseen. Ja niinhän siinä kävi, etteivät Malesian bussit taaskaan yllättäneet. Bussi hajosi ja sitä piti vaihtaa kaksi kertaa matkalla, saavuimme kentälle ainakin kolme tuntia myöhässä ja ennätimme juuri ja juuri koneeseen.

Matkaan lähdin ison vaihtariporukan kanssa, meitä oli yhteensä 10, kolme amerikkalaista, yksi kanadalainen, kolme belgialaista, muutama hollantilainen ja minä. MIssä tahansa muualla ryhmämme koko olisi varmasti aiheuttanut hankaluuksia, mutta Burman matkalla se osoittautui hyväksi: Jokaisesta hostellista löytyi aina tilaa ja saimme järjesteltyä hyviä omia bussikyytejä. 

Saavuimme illalla perille Yangoniin ja majoituimme The White Houseen, perushostelliin, jossa oli maailman paras aamupala. Maahan tullessa ei onneksi kysytty hotellia tai muuta, sillä emme olleet varanneet mitään etukäteen. Kävimme illallisella ja kuuntelemassa livemusiikkia Mr Guitar -nimisessä paikassa. Samaisena päivänä Myanmar vapautti Aung San Suu Kyin, mutta emme nähneet mitään tapahtuvan kaupungilla alueilla jossa liikuimme. Kaikkialla oli hiljaista ja rauhallista. Nukuimme muutaman tunnin ja lähdimme katsomaan auringonnousua Shwedagon Payaan, kultaiseen temppeliin. Vierailusta napsahti viisi dollaria sotilasjuntan taskuun, mutta temppeli oli vierailun arvoinen eli mielettömän upea. Uskomaton määrä kultaa ja timantteja keskellä muuten köyhää ja karua Yangonia. Katselimme buddhalaismunkkien arkea ja kuuntelimme lasten laulua. Päivällä kävimme markkinoilla ja vaihdoimme paikallista valuuttaa. Koko maassa ei ole yhtään käteisautomaatteja ja ainoa vaihdettava valuutta on USA:n dollarit eli maahan tullessa on oltava tarvittava määrä dollareita. Jos rahat loppuu kesken, on se harmillista... Ja valuutanvaihto siis tapahtuu parhaiten Yangonin mustilla markkinoilla vanhanliiton tyyliin. Dollaritkin kyllä kävivät rahasta ihan jokaisessa paikassa, tosin huonommalla kurssilla.

Koko seurueemme temppelillä.

 

 

Ensimmäinen tuskallinen bussimatka oli 12 tuntia Yangonista Baganiin, ilmastointi puhalsi bussin pakkasen puolelle ja burmalainen karaoke ja saippuaooppera jyrisivät niin kovaa, että lopulta perille päästyämme tarvitsimme kaikki voimanokoset. Energiaa pursuten aamun valjetessa vuokrasimme polkupyörät ja vietimme koko aurinkoisen päivän huristellen ympäri Baganin temppelialuetta. Toinen toistaan hienompia temppeleitä oli silmänkantamattomiin. Pyöräilymaasto oli enimmäkseen upottavaa hienoa hiekkaa, joten välillä sai polkea ihan tosissaan. Illan kohokohta oli auringonlasku, jonka kiipesimme katsomaan erään temppelin katolta. Valitettavasti muutama sitkeä kaupustelija löysi meidät ja kiipesi perässämme. Mutta tämäkään ei pilannut tunnelmaa ja on totta, että Baganin temppeleiltä löytyy maailman kauneimpia auringonlaskuja. Hyvällä tuurilla vältyimme jotenkin maksamasta kokonaan hallituksen maksua alueelle. Kylä, jossa majoituimme oli todella ihana; aurinko porotti ja hiekka pöllysi kun kaduilla kuljettiin hevoskärryillä.

Kuvia Baganista.

 

Seuraavalle etapille saimme neuvoteltua oman minibussin, joka käytti meitä mutkan Mt Popalla ja vei sieltä edelleen Inle Lakelle. Koko päivän kestänyt matka oli tuskaisin ja pomppivin bussimatka tähän asti. Tiet ovat Myanmarilla tosi huonossa kunnossa ja liikenne sekavaa. Eniten vaaroja aiheuttaa hallituksen päätös muuttaa liikenne vasemmanpuoleisesta oikeanpuoleiseksi. Tästä syystä monet ajavat millä puolella sattuu ja vain muutamissa autoissa näkyi olevan ratti sillä puolella, mille se kuuluu. Esimerkiksi busseihin noustiin kyytiin kadun puolelta autojen seasta, ei siltä pysäkiltä.

Mt Popa ja kuva sen huipulta.

Auringonlasku bussin ikkunasta.

 

Inle Lakelle saavuimme myöhään illalla, alueelle pääsystä piti lahjoittaa taas 5 USD hallitukselle, ja majoituimme Remember Inn nimiseen majataloon. Inle Laken päivät olivat kerrassaan täydellisiä. Ensimmäisenä päivänä vuokrasimme veneet, joilla kävimme katsomassa kelluvaa kylää ja -puutarhaa sekä auringonlaskua. Rento päivä nauttiessa auringosta veneessä. Ilta sujui korttia pelaten. Seuraavana päivänä vuokrasimme polkupyörät ja ajelimme järven ympärillä, näimme muun muassa lisää temppeleitä, peltoja ja kyliä. Illan päätteeksi ajoimme viinitilalle, jossa katselimme auringonlaskua ja maistelimme talon viinit. Kotimatkalle lähtiessä jotkut meistä nautimme vielä burmalaiset hieronnat, jotka sisälsivät kävelyä päällä ja venyttelyä omituisiin asentoihin. 

Lapsia kalastamassa Inle Lakella.

Floating village.

Järvellä kuljettiin tällaisilla pitkillä puuveneillä.

Inle Lake muistutti välillä Sotkamon kesämökillä oloa.

Hyvää viiniä ja auringonlasku. :)

 

 

Viimeinen bussietappi takaisin Yangoniin kesti 15 tuntia ja meni yllättävän nopeasti. Tv ja ilmastointi eivät olleet niin lujalla, joten matkalla sai nukuttuakin hieman. Yangonissa suuntasimme samaan hostelliin aamupäiväunille aamupalan takia. Kyseessä oli siis valtava huoneen hintaan sisältyvä buffet, jossa oli kaikkea tulisesta avocadomönjästä paistettuun riisiin ja tuoreisiin hedelmiin. Ennen lentokentälle lähtöä ehdimme kierrellä kaupungilla ja markkinoilla. Matka takaisin Singaporeen KL:n kautta yön yli oli pitkä. Puolet porukastamme jäi matkan varrelle ja jatkoi kuka minnekin päin Aasiaa, koulu ja vaihto oli heidän osaltaa jo ohi.

Hintatasosta esimerkkeinä yö hostelleissa noin 4 €, ateria 1-2 €, viininmaistokeikkah 3 €, 15 tunnin bussimatka 18 USD, tunnin hieronta 5-6 €. Loppuvuoden fried rice ja fried noodles -kiintiö tuli täytettyä. Myanmarilla matkatessa tulee suosia perheiden omistamia majoituksia ja koittaa rahoittaa sotilasjuntan toimintaa mahdollisimman vähän käyttämällä yleensäkin matkalla järkeä mitä tekee ja mihin rahansa laittaa. Myanmarissa oli parasta ihmiset, supersydämellisiä ja ystävällisiä. Ja oli se kaunis, uskomattoman kaunis. Erään tapaamamme naismatkailijan sanoin: "This country broke my heart a little bit." Yksi suosikkimaani tähän asti näkemästäni Aasiasta. Katsokaa laittamani facebookin kuvat. Takana siis taas yksi aivan mieletön viikko.

Burmalla on hauskannäköinen kielikin.

 

Viimeinen viikko Singaporessa. Viimeiset must to do in Singapore -turistikierrokset on suoritettu. Tänään oli vuorossa luontoretki Bukit Timahiin, Orchard Roadin jouluvalot ja viimeiset shoppailut sekä chilirapu. Fiilikset hassut, joka päivä tulee hyvästeltyä joku kaveri. En ole edes vielä tajunnut sitä, kun omat ajatukset on vielä tulevissa tiistain ja keskiviikon tenteissä. Kaikki päättää koulun ja lähtee pois  tyhmästi eri aikoihin eikä siis saada edes pidettyä yhteisiä läksiäisiä, saati edes sanottua kaikille hyvästejä. Ehkä viimeisen tentin jälkeen tyhjennetyssä huoneessani tajuan, että tämä vaihto alkaa olla tässä. Mutta edessä on vielä paljon matkoja, joita odottaa. Ensi perjantaina lennän Vietnamiin, josta uusi seikkailu alkaa. ...Mutta ensin ne tentit...

 

PS. Äiti, meen lähettää Malesiasta mun ylimääräiset vaatteet, koulujutut ja muut ensi viikolla kohti kotia. Olen todennäköisesti itse ennemmin perillä, mutta jos se sattuukin tulemaan niin tiedät.

 

Hyvää yötä,

Roosa